Kuvauskokemuksia Osa 2 – Kuvauksen arki reissussa!

In Teksti, Valokuva, Yleinen by juholeppanen

*VAROITUS* Saattaa sisältää paljon valokuvaajille ominaista kieltä! *VAROITUS*

Tiedän monen valokuvaajan seuranneen tätä matkaa, eikä syyttä, sillä ovathan matkassa erittäin isossa osassa olleet valokuvat ja videot. Myös kolmen ison suomalaisen valokuvausalan yrityksen, Kameratori.fi:n, Vuokrakamera.fi:n ja Top Shotin mukanaolo tukijoina on tuonut lisätrafiikkia sivuillemme. Halusin kirjoitella myös teille jotain, jotta voisitte oppia meidän virheistämme ja toistaa onnistumisemme, sekä saada entistä parempaa materiaalia purkkiin Suomessa ja maailmalla! Jaan tekstin kolmeen osaan: Mitä meillä oli mukana, minkälaista niiden kanssa oli elää ja mitä olisin tehnyt toisin.

Osa 1: Mitä meillä oli mukana

Osa 2: Minkälaista niiden kanssa oli elää
Halusimme alusta lähtien tallentaa matkan vaiheet mahdollisimman tarkasti ja kattavasti. Tämä tarkoitti sekä videon että valokuvien tallentamista, vaikka helpompi olisi ollut keskittyä vain toiseen. Normaaliin matkailuun suosittelenkin energian keskittämistä jompaankumpaan, valokuvaukseen tai videokuvauksen. Molempia pallottelemalla on vaarana, että kummastakaanei tule valmista ja kattavaa kokonaisuutta.


Teimme matkaa molempiin suuntiin kolmen hengen porukalla, jolloin yksi aina kuvasi kahden muun toilailuja. Kokoonpanona tuo toimi aika hyvin ja spiikkeihin sai mukavasti eloa kahden miehen dialogilla. Takaisintulomatkaa jouduimme tekemään kaksin Misan kanssa pari tuhatta kilometriä ja melkein kuukauden, kiitos kolarin, ja eron huomasi heti: homma meni videoblogailuksi, kun vuorotellen jommankumman naama on yksin kuvassa.

 


Menomatkalla roolit olivat selvät: Mikael keskittyi videon taltiointiin ja minä tarvittavien valokuvien saamiseen. Kumpikin oli tehnyt omaa osiotaan ammatikseen muutamat viime vuodet (Mikaelin firma), joten kaikki oli tuttua vaikkakin tallennettavaa oli enemmän kuin keskivertotyöpäivänä. Rico kuvasi lähinnä silloin, kun hän istui parhaalla paikalla suhteessa meihin muihin. Takaisintulomatkalla otin vähän enemmän vastuuta videoiden suunnittelusta, mutta Misan sisäinen videokuvaaja taas toi mielenkiintoista uutta näkökulmaa mm. timelapsien ja tiltvideoiden kautta.

 

 

Kamerat vastakkain
Ensimmäisenä päivänä laitoimme D800:aan kiinni kunnon ulkoisen karvamikin ja kuvailimme sillä. Jokunen pätkä kuitenkin kuvattiin ilmankin ja editoidessa videota huomasimme hämmästyttävän seikan: sisäinen mikki toimi autossa paremmin kuin ulkoinen. Auton ja tien ääniä kuului vähemmän ja se teki puheesta selkeämpää. Lisäksi oli huomattava helpotus kun isoa karvamikkiä ei tarvinnut pitää enää kameran päällä. Muutamassa tuulisessa tilanteessa myöhemmin reissun aikana karvamikki olisi toiminut paremmin, mutta ei sitä enää pakaaseista ehtinyt tai jaksanut kaivaa niitä hetkiä varten.
Vakaajalliset linssimme olivat reissun videon pelastus, mutta samalla reissun valokuville tuhoisaa. Sekä 16-35mm, että 28-300mm absoluuttinen piirto kyllä riittää hyviin kuviinkin, mutta vakaaja aiheuttaa niissä ikäviä sivuvaikutuksia: kun linssissä on vakaaja päällä valokuvatessa hyvissä valo-olosuhteissa ja korkealla suljinajalla, vakaaja voi täräyttää kuvan. Se ei tee sitä missään nimessä aina, mutta riittävän usein että joku kuva joskus tärveltyy. 28-300mm piirto täydellä aukolla ei myöskään ole, varsinkaan telepäässä riittävän hyvää jätti printteihin, joten kannattaa tiputtaa vähintään sinne F8 taakse jos voi. Kumpikaan ongelma ei tullut yllätyksenä ja toisaalta molempien linssien monipuolisuuden avulla saimme kuvattua kuvia mitä muuten emme olisi saaneet koko aikana kuvattua. Esimerkiksi nämä kaksi kuvaa on kuvattu muutaman sekunnin viiveellä toisistaan kahden videoclipin välillä, samaisella 28-300mm linssillä:


Virallinen ratkaisu VR:n oikutteluun on ottaa se pois päältä hyvissä valo-olosuhteissa. Se onnistuisi ehkä jos vain ottaisi valokuvia, mutta kun linssillä otettiin videota, muutama kuva ja taas videota, niin ei siinä ehtinyt eikä halunnutkaan kytkeä sitä pois välissä. Huonoissa valaisuolosuhteissa VR taas toimi ihan niin kuin pitikin, joten oli siitä valokuvaukseenkin hyötyä välillä. Linssit palautuivat Vuokrakamera.fi:n valikoimiin, joten sieltä voit ottaa ne omalle reissullesi mukaan täältä ja täältä.

Muuten D800 kuvatuotokset olivat ihan uskomattomia. Dynaamisen alueen käyttökelpoisuus oli ihan eri luokkaa kuin D700 , 5d mark II jne yms aikaisemmin käyttämissäni rungoissa. Harva, jos mikään, runko yltää seuraavan kuvan sävyalaan ja vielä iso 800lla:


NEXimme jäi käytännössä täysin käyttämättömäksi videokuvauksessa Moskovan jälkeen.  Paperilla NEX:n dynaaminen ala on vain karvan verran suppeampi kuin D800:n, mutta käytännössä näin ei ollut. D800:n kuvat venyivät vain huomattavasti parempiin tuloksiin Lightroomissa ja sen videokin näytti tasaisemmalta. Lisäksi laajin linssi NEX:lle oli 18mm, joka croppikertoimen kanssa muuttuu täyden kennon 27mm:ksi. Se ei vaan riittänyt auton sisällä, kun toinen vaihtoehto oli D800:n 16-35mm zoomi.
NEX sai nähdä ulkoilmaa silloin kun oli paljon kuvattavaa ja Mikael tai Misa keskittyi D800n kanssa pelkästään videointiin. Heitin NEX:n nokalle Leica-lasejani Kameratorin NEX – AI tilt adapterilla ja kuvailin mm. nämä ruudut:

Alhaisella ISO:lla ja kunnon huippupiirtoisella lasilla NEX-7 tuottaa kovemmalla pikselitiheydellä jopa tarkempaa kuvaa kuin D800, tässä esimerkkinä 100% crop edellisestä kuvasta:

Muut paikat joissa NEX vielä sai nähdä elämää olivat tullit, rajanylitykset ja sellaiset paikat joissa pienempi on parempi. Pitkälti pienuutensa ja monipuolisuutensa takia suosittelisinkin matka-kameraksi NEX:iä ennemmin kuin D800:sta. Harva tarvitsee sitä kaikista parasta jälkeä, varsinkin jos kameran koko paisuu niin paljon, ettei sitä aina ihan tee mieli enää jokapaikkaan kantaa.
Kuvauksen suunnittelu
Heti alkuun täytyy myöntää, että olisi ollut mukavaa saada reissulle mukaan GoPro Hero HD 3. Saman sarjan kakkosmalli meillä oli mukana, mutta sen kuvanlaatu ei vaan yksinkerteisesti riitä muuta kuin filliksi ja B-rolliksi. Muutamalla 3:lla olisi kuvaus ollut varsin erilaista.
Mutta niillä mennään mitä on, sellaista se aina tulee olemaan kuvausta harrastettaessa tai sitä ammattina harjoitettaessa. Isoin haaste meidän kuvauksessamme ei todellakaan ollut tällä reissulla kalusto tai vaikeat kuvakulmat, vaan aika. Kun pitää edetä päivittäin yli 500km, olivatpa tiet oikeastaan minkälaisessa kunnossa tahansa, ei paljon ehdi ottamaan komeita timelapseja, joissa auto parkkeraataan komeaan auringonlaskuun. Reissun edetessä tuli selkeämmäksi ja selkeämmäksi kuinka paljon extrakuvausta ja tilanteiden lavastamisia Amazing Race yms televisiosarjat varmasti vaativat. Ihan vaan se, että saa jotain järkevän näköistä settiä kaupunkiin saapumisesta vie reilun puoli tuntia autosta pois hyppimisissä, ohiajellessa, jne.


Yritimme saada autoon kattoikkunaa kaikkea tätä helpottaaksemme, mutta emme sitä Suomessa saaneet asennettua emmekä mistään matkanvarreltakaan oikein saaneet järkeviä vaihtoehtoja. Tämän takia suurin osa maisemakuvista kuvattiin GoPro:lla, johon oli viritetty sählymailan varren päähän. Vain parhaissa paikoissa pysähdyimme jättämään kuvaajan tienvarteen. Haastetta toi myös auton sisällä kuvaaminen. Yllättäen kontrastit ja kuvakulmat ovat aika rajatut.

 

 

Työnkulku
Meillä oli mukana melkein 200 gigan verran SD kortteja, jotka kätevästi kävivät kaikkiin meidän kameroihimme. Kun kortit täyttyivät, sisältö laitettiin läppärille eikä kortteja tyhjennetty ennen kuin läppäristä oli kaksi varmuuskopiota ulkoisilla kovalevyillä. Korttien tyhjentämisen koneelle teimme takapenkillä ajon aikana ja varmuuskopioit ajettiin sitten kovalevylle yöpymispaikoissa yön yli.

Valokuvia kertyi reissulta noin 8100, mikä on naurettavan vähän siihen nähden että reissu kesti 84 päivää. Hääkeikoilla olen kuvannut 2300 kuvan päiviä, vaikka 900 kuvaa se normaalimpi päiväsaldo onkin. Videoklippejä oli noin 5000, joten video edellä tilanteisiin selkeästi mentiin. Mikael ja Misa editoivat ja järjestelivät videoita autossa, ja minä säädin päivän parhaat kuvat blogitekstiin iltaisin tai silloin kun videomiehet olivat innostuneet auton rattiin asti. Tahti oli aika kiivas editoinnissa eikä aikaa pikkusäätöön ollut, joten pienet kuvamäärät olivat mukava helpotus.
Materiaalia reissulta kertyi yhteensä melkein 800 gigaa. Videoiden perkaamisessa menee vielä tovi :)


Sarjan viimeisessä osassa kerron, mitä kaikkea olisin tehnyt kuvaamisessa toisin!

Lisäkuvamateriaalia Flickristä: http://www.flickr.com/autollanepaliin

Videomateriaalia YouTubessa: http://www.youtube.com/autollanepaliin

 

Kirjoittajana Juho Leppänen